Mölkyn historia
Mölkky-peli on erään version mukaan vuosisatoja vanhan Kyykän yksi muunnos. Kyykästä on I.K. Inha kirjoittanut laajasti vuonna 1921 ilmestyneessä kirjassaan ”Karjalan laulumailla ”. Erään tarinan mukaan Mölkyllä on ollut kovin miesmäinen nimi ja sillä on ollut Pilppa-nimeä kantava feminiininen sisko-peli. Veteraanit ovat muistavinaan, että Mölkky-peliä pelattiin sota-ajan Karjalassa.
Karjalankielen sanakirjassa 1983 mölkky tarkoittaa ” takapuolta, lapsen peppua ”. Sana mölkätä esiintyy jo Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa vuodelta 1874 sekä myöhemmin Iitin ja Jaalan etymologis-kansantieteellisessä sana- ja perinnekirjassa merkiten ” liikkua edestakaisin ääntä synnyttäen ”.
Nyky-Mölkyn valmistuksen aloitti 1990-luvun puolivälissä Tuoterengas, käyttäen peliin muun tuotannon yhteydessä syntyvää ylimääräistä puutavaraa.
Samalla Mölkylle haettiin oma tavaramerkki. Tällä on varmistettu, että Mölkky on Mölkky-seurapelien uusi Elmo. Nimi on tarkoitettu perisuomalaiseksi kaikenlaisen englanninkielisen hörhöilyn vastapainoksi.
Mölkkyä myydään tuhansittain vuodessa. Pelejä hankitaan kerrostaloihin, tuliaisiksi, kesämökeille, mutta sitä voi heittää melkein missä vain. Pelin avulla jähmeät suomalaiset saavat loistavan tavan päästä irti alkujännityksestään. Lisäksi peli on helppo siihen voivat osallistua lapset, nuoret, vanhat, miehet, naiset ja mikä parasta hyvin erikokoisilla joukkueilla.
Pelin luonteeseen kuuluu, että vaadittavan taidon lisäksi tuurilla on aina osuutensa lopputulokseen. Mölkky-pelin periaatteena on kaataa mölkyllä numeroidut kapulat kumoon. Sääntöjen mukaan voittajan on saatava 50 pistettä eikä piiruakaan yli.
Pisteet lasketaan joko kaatuneiden keilojen lukumäärästä tai keiloihin kirjoitettujen numeroiden perusteella. Ja omia sääntöjä voi aina kehitellä.
